Tervetuloa oppimisteorioiden konditoriaan!

Eilen Vesa Korhonen käsitteli luennollaan eri oppimisteorioita, eli eri käsityksiä ja malleja siitä miten ihminen oppii. Hienojen käsitteiden viidakossa opiskelija tuntee itsensä välillä hieman ylikuormitetuksi, joten ryhmämme päätyi tarkastelemaan ja tarkentamaan oppimisteorioita uudesta näkökulmasta. Tämä mahdollisti ainakin itselleni laajemman ymmärryksen kuin hienojen eri käsitteiden pyöritteleminen ja epätoivoinen muisteleminen. Oheinen konditorian salainen resepti paljastaa, mikä on kyseisen oppimisteorian käsitys oppimisesta. No, mitä tuolla konditoriassa sitten kaupataan? Tässä menu:

Kognitivismi:

Opettaja antaa oppilaalle valmiin kakun, jota oppilas halutessaan tarkastelee.

Konsruktivismi: 

Oppilaalle annetaan valmiiksi mitatut ainesosat ja resepti kakun valmistukseen. Kakku pitää kuitenkin itse valmistaa, ja valmiin kakun äärellä voi pohtia kakun merkitystä itselle.

Sosiokulttuurinen:

Kakku suunnitellaan ja valmistetaan yhdessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ottaen huomioon kauden maut sekä asiakaskunnan mieltymykset ja määrän. 

Konnektivismi:

Kakun resepti muokataan ja rakennetaan tarkastelemalla erilaisia kakkublogeja ja näiden eri reseptejä. Mielenkiinto painottuu myös blogin kommentointiin ja sen seuraamiseen.

(Kirjoittajan huomio: konditoria rakentui sosiokulttuurisen oppimisen traditiota mukaillen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ryhmän yhdessä ideoimana liittäen teoksensa luennon kontekstiin)

Eri oppimisteoriat muodostavat oman käsityksensä siitä, mikä on oppilaan ja tiedon suhde, ja miten uusi tieto käsitellään ja muodostetaan. Yllä olevassa konditoria esimerkissä kakku kuvaa opittavaa tietoa: kognitivismissa se annetaan valmiina, mutta muissa oppija on osallinen tiedon prosessoinnissa (eli kakun valmistuksessa). Koska konditoria-malli toimi ainakin itselläni käsiteiden selkeyttäjänä, tarkennan oppimisteoriat seuraavaksi vielä mahdollisimman ytimekkäästi, sillä oheinen konditoria resepti saattaa ilman seuraavaa tarkennusta jäädä epäselväksi jos lukija ei ole kyseisistä oppimisteorioista aiemmin kuullut.

Kognitivismi on siis melko kaavamaista tiedon prosessointia, jossa oppija käsittelee ja tallentaa tietoa ikäänkuin tietokoneen tavoin. Oppiminen on siis käytännössä yksin puurtamista, eikä vuorovaikutusta toisten ihmisten tai esimerkiksi kulttuurin kanssa ole huomioitu. (Säljö 2001, 53-54.) Konstruktivismi näkee oppijan aktiivisempana, joka käsittelee tiedon ja käsityksensä vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa (kts. Säljö 2001, 54). Oppilaalle kuitenkin jätetään melko paljon vastuuta oppimisesta kun oppiminen on oppijalähtöistä, opettajan ollessa vain tiedollinen ohjaaja. Sosiokulttuurinen oppiminen painottaa ympäristön ja sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä oppimisessa. Oppiminen ei sosiokulttuurisesta näkökulmasta ole vain yksilön oma prosessi, vaan kiinteästi sidoksissa vuorovaikutuksen kautta myös yhteisöön. Konnektivismi taas on 2000-luvun oppimisteoria, jossa painotetaan niin muttuvia ympäristöjä kuin sosiaalista verkostoakin. Oppiminen ei ole sidottuna mihinkään aikaan tai paikkaan, mutta teknologian kehityksen myötä tulee pysyä muutoksessa mukana jatkuvasti.

Itse pohdin oppimisteorioihin tutustuessani paljon myös erilaisia oppijoita ja oppimistyylejä. Eri oppimisteoriat eivät välttämättä sovi kaikille, enkä koe että mikään näistä oppimisteorioista olisi yksinään täysin riittävä - kaikissa teorioissa on toki omat hyvät ja huonot puolensa! 

Lähteet: 

Korhonen, V. 2016. Oppimisteoriat ja pedagoginen ajattelu oppimisympäristöjen taustalla?         Luentosarja, Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikkö.

Säljö, R. 2001. Oppimiskäytännöt. Sosiokulttuurinen näkökulma. Helsinki: WSOY. 

Kuva: pixabay