Oppilaitokset digiähkyn partaalla

 Kriittistä tarkastelua

”Digitalisaatio on hallituksen strategian läpileikkaava teema. Luodaan asiakaslähtöiset julkisia palveluita koskevat periaatteet. Sitoutetaan julkinen sektori automatisoimaan ja digitalisoimaan toimintatapansa.” 

(Digitalisaatio, kokeilut ja normien purkaminen, 2016)

Tällä tavoin valtioneuvoston internetasiakirja kuvaa yhtä Suomen hallituksen kärkihankkeista. Digitalisaatio on päivän sana yhteiskunnan kaikilla alueilla, eikä vähiten kouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Digitalisaatio marssii kouluihin, kun oppilaat astuvat ovista sisään. Lähes kaikilla lapsilla taskussa kuumottelee älypuhelin ja useilla reppuun on piilotettu tabletti tai kannettava tietokone. Tämä kehitys on ja tulee olemaan totta tulevaisuudessa, aivan ilman kärkihankkeitakin.

Toki hallituksen hankkeella viitataan tulevaisuuden kouluun, jossa yhä enemmän oppimateriaaleista on digitaalisessa muodossa ja esimerkiksi opetus toteutetaan etäopetuksena digiverkon avulla. Digi-aikakauden haasteet ovat pakottaneet oppilaitoksia investoimaan yhä enemmän teknisiin laitteisiin. On iPadeja ja Smartboardeja, verkko-oppimisalustoja ja e-kirjoja. Teknisten laitteiden esiinmarssi vaatii laajaa kriittistä tarkastelua. Ennen niiden hankintaa tulisi pohtia digihuuman taloudellisia, eettisiä, sosiaalisia ja pedagogisia vaikutuksia.

Laitteet ovat kalliita. Niiden korjaus on kallista. Opettajien koulutus laitteiden tavoitteellista käyttöä varten on kallista. Johtopäätös: Digitalisaatio on kallista. Tästä syystä opetusteknologian valinnassa tulisi olla hyvin tarkka. Useassa koulussa tässä tarkkuudessa on epäonnistuttu. Esimerkiksi rahaa on laitettu hienoihin älytauluihin, mutta sitä ei ole riittänyt opettajien lisäkoulutukseen. Lopputulos on käyttämättä jääneet Smartboardit ja tyhjyyttään ammottava koulun kukkaro.

Huomattava on myös, että digitalisaatio avaa yhä laajemmat väylät markkinatalouden intresseille oppilaitoksissa. Eivät teknologian suuryritykset ole tyhmiä. Niillä on tapana vihkiä käyttäjä salakavalasti pala palata itsensä kanssa. Kun ostat oppilaille iPadit on lopulta ostettava myös MacBookit, koska ohjelmat ovat muiden laitteiden kanssa hankalasti yhteensovitettavia. Lopulta taloudellisesti tehokkaina on se, että yhdessä oppilaitoksessa on vain tietyn valmistajan tuotteita. Oppilaitos tulee riippuvaiseksi yhdestä firmasta ja sen tuottamista laitteista ja päivityksistä. Tällainen kaupallisuuden luikertelu yleissivistäviin ja valtiorahoitteisiin oppilaitoksiin on eettisesti hankalaa.

Jokainen digiopetustuokio on pois ihmisen kasvokkain käydyistä tuokioista. Tämä on yksinkertainen fakta. Teknisten sovellusten käyttö opetuksessa ei aiheuta automaattisesti sosiaalista tyhjiötä, mutta se vähentää aina osaltaan sosiaalista kanssakäymistä. Erityisesti peruskouluissa sosiaalisten taitojen ja esimerkiksi tunneälyn opettelu on hyvin merkittävää. Menisi maailman kehitys mihin tahansa, on näitä taitoja opeteltava facebookin sijasta face-to-face –bookissa. Digiaika tuo uusia sosiaalisuuden muotoja ja samalla myös niiden lieveilmiöitä mukanaan. Viime aikoina on puhuttu paljon nettikiusaamisesta, joka on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Mikäli oppilaitokset ovat valmiita digitalisoitumaan, on niiden tehtävä oma kontribuutionsa verkossa tapahtuvan kiusaamisen ehkäisemiseksi.

Oppilaitosten kannalta ehkä kiinnostavin tarkastelun kohde ovat digitalisaation pedagogiset vaikutukset. Koulujen teknologinen kilpavarustelu perustunee ajatukseen, että oppiminen tehostuu digilaitteiden avulla. Näin voi olla, jos opetusteknologia todella tukee yksilön oppimista, eikä ole vain tekninen välikäsi opiskelun suorittamisessa. Tekniset laitteet eivät siis itsessään lupaa tehokasta oppimista. Usein myös ajatellaan, että teknologia ja digitalisaatio lisäävät oppilaiden oppimismotivaatiota. Nykypäivänä tätä ajatusta kannattaa kuitenkin kyseenalaistaa. Usein opettajasukupolven ja oppijasukupolven välissä ammottaa leveä digikuilu. Opettajat luulevat tietävänsä mikä innostaa oppilaita, mutta todellisuudessa he eivät tunne sitä maailmaa, jossa itseään nuoremman elävät. Tabletit ja älypuhelimet ovat diginatiiville sukupolvelle tavallista kaurapuuroa, ei mitään erikoista. Koulusta kotiin tullessa heitä odottavat arkiset laitteet ja digitalisaatio. Koulun tarjoama digiähky on vain lisä kaiken arkisen surffailun päälle. Voisiko olla, että oppijoita motivoisi nykyään enemmän jokin, joka olisi todella uutta ja innovatiivista.

Lähde: Digitalisaatio, kokeilut ja normien purkaminen. (2016). http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/digitalisaatio