Kriittistä tarkastelua
”Digitalisaatio
on hallituksen strategian läpileikkaava teema. Luodaan asiakaslähtöiset
julkisia palveluita koskevat periaatteet. Sitoutetaan julkinen sektori
automatisoimaan ja digitalisoimaan toimintatapansa.”
(Digitalisaatio, kokeilut ja normien
purkaminen, 2016)
Tällä tavoin valtioneuvoston internetasiakirja
kuvaa yhtä Suomen hallituksen kärkihankkeista. Digitalisaatio on päivän sana
yhteiskunnan kaikilla alueilla, eikä vähiten kouluissa ja muissa
oppilaitoksissa. Digitalisaatio marssii kouluihin, kun oppilaat astuvat ovista
sisään. Lähes kaikilla lapsilla taskussa kuumottelee älypuhelin ja useilla reppuun
on piilotettu tabletti tai kannettava tietokone. Tämä kehitys on ja tulee
olemaan totta tulevaisuudessa, aivan ilman kärkihankkeitakin.
Toki hallituksen hankkeella viitataan tulevaisuuden
kouluun, jossa yhä enemmän oppimateriaaleista on digitaalisessa muodossa ja
esimerkiksi opetus toteutetaan etäopetuksena digiverkon avulla. Digi-aikakauden
haasteet ovat pakottaneet oppilaitoksia investoimaan yhä enemmän teknisiin
laitteisiin. On iPadeja ja Smartboardeja, verkko-oppimisalustoja ja e-kirjoja. Teknisten
laitteiden esiinmarssi vaatii laajaa kriittistä tarkastelua. Ennen niiden
hankintaa tulisi pohtia digihuuman taloudellisia, eettisiä, sosiaalisia ja
pedagogisia vaikutuksia.
Laitteet ovat kalliita. Niiden korjaus on
kallista. Opettajien koulutus laitteiden tavoitteellista käyttöä varten on
kallista. Johtopäätös: Digitalisaatio on kallista. Tästä syystä
opetusteknologian valinnassa tulisi olla hyvin tarkka. Useassa koulussa tässä
tarkkuudessa on epäonnistuttu. Esimerkiksi rahaa on laitettu hienoihin
älytauluihin, mutta sitä ei ole riittänyt opettajien lisäkoulutukseen.
Lopputulos on käyttämättä jääneet Smartboardit ja tyhjyyttään ammottava koulun
kukkaro.
Huomattava on myös, että digitalisaatio avaa yhä
laajemmat väylät markkinatalouden intresseille oppilaitoksissa. Eivät
teknologian suuryritykset ole tyhmiä. Niillä on tapana vihkiä käyttäjä salakavalasti
pala palata itsensä kanssa. Kun ostat oppilaille iPadit on lopulta ostettava
myös MacBookit, koska ohjelmat ovat muiden laitteiden kanssa hankalasti
yhteensovitettavia. Lopulta taloudellisesti tehokkaina on se, että yhdessä
oppilaitoksessa on vain tietyn valmistajan tuotteita. Oppilaitos tulee
riippuvaiseksi yhdestä firmasta ja sen tuottamista laitteista ja päivityksistä.
Tällainen kaupallisuuden luikertelu yleissivistäviin ja valtiorahoitteisiin
oppilaitoksiin on eettisesti hankalaa.
Jokainen digiopetustuokio on pois ihmisen
kasvokkain käydyistä tuokioista. Tämä on yksinkertainen fakta. Teknisten
sovellusten käyttö opetuksessa ei aiheuta automaattisesti sosiaalista tyhjiötä,
mutta se vähentää aina osaltaan sosiaalista kanssakäymistä. Erityisesti peruskouluissa
sosiaalisten taitojen ja esimerkiksi tunneälyn opettelu on hyvin merkittävää. Menisi
maailman kehitys mihin tahansa, on näitä taitoja opeteltava facebookin sijasta
face-to-face –bookissa. Digiaika tuo uusia sosiaalisuuden muotoja ja samalla
myös niiden lieveilmiöitä mukanaan. Viime aikoina on puhuttu paljon
nettikiusaamisesta, joka on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Mikäli oppilaitokset
ovat valmiita digitalisoitumaan, on niiden tehtävä oma kontribuutionsa verkossa
tapahtuvan kiusaamisen ehkäisemiseksi.
Oppilaitosten kannalta ehkä kiinnostavin
tarkastelun kohde ovat digitalisaation pedagogiset vaikutukset. Koulujen teknologinen
kilpavarustelu perustunee ajatukseen, että oppiminen tehostuu digilaitteiden
avulla. Näin voi olla, jos opetusteknologia todella tukee yksilön oppimista,
eikä ole vain tekninen välikäsi opiskelun suorittamisessa. Tekniset laitteet
eivät siis itsessään lupaa tehokasta oppimista. Usein myös ajatellaan, että teknologia
ja digitalisaatio lisäävät oppilaiden oppimismotivaatiota. Nykypäivänä tätä
ajatusta kannattaa kuitenkin kyseenalaistaa. Usein opettajasukupolven ja
oppijasukupolven välissä ammottaa leveä digikuilu. Opettajat luulevat tietävänsä
mikä innostaa oppilaita, mutta todellisuudessa he eivät tunne sitä maailmaa,
jossa itseään nuoremman elävät. Tabletit ja älypuhelimet ovat diginatiiville
sukupolvelle tavallista kaurapuuroa, ei mitään erikoista. Koulusta kotiin
tullessa heitä odottavat arkiset laitteet ja digitalisaatio. Koulun tarjoama
digiähky on vain lisä kaiken arkisen surffailun päälle. Voisiko olla, että
oppijoita motivoisi nykyään enemmän jokin, joka olisi todella uutta ja
innovatiivista.
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teksti digitalisaation toisesta puolesta. Onkohan koulumaailmassa ehditty edes miettiä näitä puolia kun kiire digitalisaation "aallonharjalle" on niin kova..
VastaaPoista